Olin pantannut tämän kirjan lukemista kauan. Aloitin sen silmäilyn jo keväällä 2018 ostettuani sen puolisolleni lahjaksi. Joitain kirjoja huomaan haluavani säästellä, odotella oikeaa hetkeä lukemisen aloittamiseen ikään kuin ennakkoon tiedostaen, että tämä kirja tulee varmasti olemaan hyvä. Kuulun siihen laajaan joukkoon, joka on pitänyt Jani Kaaron Helsingin Sanomissa julkaistuista pohdiskelevista esseistä. Helsingin Sanomien mukaan osa Kaaron HS:ssa julkaisemista esseistä on saanut sosiaalisessa mediassa arviolta jopa 300 000 klikkausta ja ne ovat levinneet siellä kulovalkean tavoin. Vuoden 2015 tiedetoimittajaksi valittu Kaaro osaa siis mitä ilmeisemmin kirjoittaa, jos klikkauksien määrä nyt siitä tässä ajassa jotain oikeasti kertoo. Tätä taustaa vasten Kaaron vuonna 2017 julkaistu esseekokoelma Kauniimpi maailma on saanut mielestäni yllättävän vähän huomiota. Huomion vähäisyys yllättää myös siksi, että Kaaron teoksen esseet ovat poikkeuksetta erittäin hyviä. Voi tosin olla, että en ole seurannut aikaani riittävästi ja Kauniimpi maailma on noteerattu sen julkaisun jälkeen laajastikin.

Blogattu tätä teosta toki on. Esimerkiksi Liinanblogissa: https://liinanblogi.com/2017/04/28/kauniimpi-maailma/ ja Areiopagissa: https://www.areiopagi.fi/2017/05/kauniimpi-maailma/.

Liekö syynä tähän arvioimaani vähäiseen huomioon se, että tiedetoimittaja Kaaro on Kauniimpi maailma esseissään pyrkinyt astumaan ”faktojen häkistä” ulos ”tieteen ja tietämisen reuna-alueille: hyllyvälle hetteikölle, josta saa vain saappaat täyteen vettä ja kuraa naamalleen.”, kuten Kaaro kokoelmansa Kuolemisesta ja tulikärpäsistä – esseessä kirjoittaa. Esseitä ja mitä tahansa muita tekstejä on luonnollisesti ajassamme helpompi lukea, kun ne löytyvät verkosta ja niitä voi siellä jakaa mielin määrin. Vuoden 2019 Helsingin Kirjamessuilla näin Kaaron teoksen fyysisenä kappaleena vain yhden kustantamon/yrityksen myyntipöydällä. Yli kaksi vuotta teoksen julkaisemisen jälkeen kirjalla oli hintaa yli 30€. Joillekin se on ymmärrettävästi liikaa, kun muutaman kymmenen metrin päässä jaellaan lipukkeita, joilla voi ladata ääni- ja sähkökirjapalvelun älylaitteelleen ilmaiseksi kuuden viikon ajaksi.

Keskeisiä teemoja Kaaron seitsemän esseetä sisältävässä kirjassa on etenkin pohdinnat lahjan merkityksestä ns. ”lahjan henki”, rahatalous ja rahan liike, joka vie ihmiskuntaa kohti peruuttamatonta katastrofia kuin myös mielikuvituksen voima, unien merkitys sekä alkuperäiskansojen (luonnonkansojen) maailmankuva. Luonnonkansojen rooli nousee useassa esseessä merkittäväksi ja toistuva teema Kaarolla näyttää olevan se, mitä länsimaisen kulutuskulttuurin riepoteltavana oleva yksilö voisi ottaa opiksi luonnonkansojen maailmankuvasta.

Kokoelman toisessa esseessä Kuolemisesta ja tulikärpäsistä Kaaro kirjoittaa kaukaisessa intiaanikylässä asuvasta tarinankertojasta, jolla oli vain vähän kontakteja niin länsimaiseen kulttuuriin kuin sen ihmisiin. Tarinankertoja kertoi tavasta miten heidän heimonsa suhtautui ruokaan aina kunnioituksella, vaikka se olisi ollut vaatimatonta tai mautonta. Intiaanit söivät tuon ruoan aina kunnioitusta tuntien. Jos ruoka oli kasvisruokaa se sisälsi aina tarinan siemenestä ja kasvusta tai jos ruoka oli kalaa tai kaurista se sisälsi tarinan eläimen suvusta, sen elämästä ja kuolemasta. Intiaanit söivät siis tarinoita ja tarinat ravitsivat heitä. Kaaro kertoo tarinankertojan sanoneen länsimaalaisista: ”Kun valkoiset aamulla heräävät, he tuntuvat odottavan, että he ovat elossa”. Kaaro pitää lausahdusta kryptisenä, eikä se ole jättänyt häntä rauhaan:

”Mitä tarinankertoja tarkoittaa? Sitäkö, että me länsimaalaiset emme ole elossa, koska olemme kadottaneet yhteyden luontoon, esi-isiimme ja samalla omaan sieluumme? Että intiaaniyhteisössä elämä on haurasta: vaanija voi olla villipeto, sairaus, vihamielinen muukalainen tai jokin muu demoni – elämäsi saattaa päättyä minä yönä hyvänsä? Vai tarkoittaako lause sittenkin jotakin muuta? Uskon sen tarkoittavan yksinkertaisesti kiitollisuutta. Elämä on lahja. Jokainen uusi päivä on lahja. Kun me >>valkoiset>> heräämme, me sanomme: minulla on tarpeita, ja minulla on oikeus tyydyttää tarpeeni. Tarinankertojan heimossa puolestaan ajatellaan: saan elää täällä vielä tämän päivän..”

Ote esseestä Kuolemisesta ja tulikärpäsistä
sivut 65-66

Raha ja lahjan henki -esseetä Kaaro pitää teoksen alkusanoissa parhaimpana mitä on kirjoittanut. Sen asian arvioimiseen en ole riittävästi Kaaron tekstejä lukenut, mutta ajattelemaan pakottava essee se on ja suotavaa olisi, että sen lukisi mahdollisimman moni. Sen ajatukset ovat rohkeita ja rikkovat totuttuja ajatuskulkuja, mutta ammentavat osittain vanhasta, aiemmin koetusta. Kaaron esseet vilisevät viittauksia moniin, usein jo edesmenneisiin tieteentekijöihin, niin antropologeihin, psykologeihin, filosofeihin kuin teologeihinkin, mutta myös moniin kirjailijoihin ja artisteihin kuten John Lennoniin, Pablo Nerudaan, C.S. Lewisiin ja Johnny Cashiin. Rahat ja lahjan henki -esseessä viitataan muun muassa Bronislaw Malinovskiin, Srinivasa Ramanujaniin, Franz Boasiin, Marcel Maussiin, Pyhään Ambrosiukseen, J. W. von Goetheen, John Lockeen, Adam Smithiin, Thomas Hobbesiin, Martin Lutheriin ja lukuisiin muihin. Ja kyllä Kaaro nostaa esseissään esiin myös naiskirjailijoita ja tutkijoita, kuten Anna Karlssonin, Lera Boroditskyn ja Suzanne O´Sullivanin. En tohdi väittää, että kaikki edellä luetellut henkilöt ja heidän tekemisensä olisivat minulle entuudestaan tuttuja. Toki muutamat ovat, mutta Kaaron esseiden seuraksena halu ottaa selvää ja tutustua näihin esseissä esiin nouseviin tutkijoihin yms. ja Kaaron viittaamiin tutkimuksiin viriää ja tulee eräänlaisena luetun palkintona. Uteliaisuus kasvaa ja tiedonjano myös.

”Jos olette koskaan ihmetelleet, miksi tuhoamme uhanalaisten eläinten ympäristöt, annamme kaivosten saastuttaa puhtaat järvivedet, troolaamme mertenpohjat vedenalaisiksi autiomaiksi ja kilpailemme päästäksemme poraamaan öljyä pohjoisnavalta, vastaus on velka. Kaikki, mikä on rahaksi muunnettavissa, on rahaksi muunnettava, koska velka täytyy maksaa. Tämä strategia toimii niin kauan kuin markkinat voivat laajentua uusille alueille, kuten aikoinaan Villissä lännessä. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa taloudella ei ole enää minne mennä.”

Ote esseestä Raha ja lahjan henki s. 53-54

Kirjan muut esseet jäävät kenties hieman ensimmäisen ja pituudeltaan kokoelman pisimmän tekstin varjoon. Kaaro kirjoittaa kuitenkin poikkeuksetta tyylikkäästi ja uskottavasti läpi teoksen. Hänen ajatuksensa ravistelevat lukijaa ja useat niistä ovat raikkaita ja kurottelevat kohti tuota kaunista maailmaa, joka on kaikkialla läsnä, mutta jonka me liian harvoin huomaamme. Kaaron mukaan kauniimpi maailma tarvitsee lahjan henkeä, koska ”lahja ravitsee meitä tavalla johon talousjärjestelmämme ei pysty.”

Pienten lasten vanhemmalle lahjan ajatus kiteytyy myös seuraavassa pitkässä lainauksessa, joka nostaa esiin sen mikä valkeni itselleni vasta kun olin saanut omia lapsia. Miten paljon vanhempamme ovat joutuneet uhraamaan vuoksemme siksi, että olemme lahjaa?

”Me emme pyydä saada syntyä tähän maailmaan. Emme suunnittele ja laskelmoi syntyvämme tiettyyn perheeseen. Me saamme elämämme lahjana vanhemmiltamme, jotka puolestaan saivat oman elämänsä lahjana vanhemmiltaan. Emmekä saa lahjana ainoastaan elämäämme vaan myös sen kaiken huolenpidon, jonka vanhemmat lapsilleen antavat. Vanhemmat ruokkivat meitä, vaatettavat meidät, valvovat öitä, puhaltavat pipit ja hoitavat meitä jaksamisensa äärirajoille odottamatta vastapalveluksia. Kaikki tämä on lahjaa. Mutta lapsi ei ole ainoa, joka on saanut lahjan. Monet vanhemmat kokevat, että lapsi itse on lahja, jonka he ovat saaneet ottaa vastaan. Vaikka he tietävät, että lapsi saa alkunsa sukusolujen yhtymisestä ja sitä seuraavan geneettisen ohjelman etenemisestä, he eivät voi olla ajattelematta lasta lahjana. Kun he näkevät ensimmäisen kerran pienen pienet varpaat, sormet ja korvanlehdet heidän on vaikea ajatella, että he olisivat jollakin tavalla itse tehneet tämän täydellisen pienen luonnonolion.”

Ote esseestä Raha ja lahjan henki s.18-19

• Kirjailija: Jani Kaaro
• Teos: Kauniimpi maailma – Kirjoituksia sielusta, taloudesta ja oikeudenmukaisuudesta
• Kustantaja: WSOY
• Julkaisuvuosi: 2017
• Sivumäärä: 172

Vuoden 2019 helmet lukuhaasteessa teos sopii mielestäni ainakin kohtiin 8, 15, 16 ja 29.