Ostin Puukkobulevardin Vimpelistä talvella 2008, silloin vielä toiminnassa olleesta kirjakaupasta, jonka olemassaolosta kertoo enää haalennut kirjakauppa -teksti tyhjän liikehuoneiston yllä. Olin lukenut runokirjan ensimmäistä kertaa paria vuotta aiemmin, viimeistään Martti Anhavan toimittaman Arto Mellerin kootut Runot-kokoelman (2006) myötä. Nyt tartuin runokirjaan pitkästä aikaa usean vuoden tauon jälkeen. Vuoden 1997 Puukkobulevardi jäi Mellerin viimeiseksi terveiden kirjoissa kirjoitetuksi runoteokseksi; juhannuksen jälkeisenä maanantaina vuonna 1998 Fleminginkadun Cellasta kotimatkalle Puu-Vallilaan lähtenyt runoilija jäi Teollisuuskadulla auton alle.

”Rytmi syntyy siitä
että alku tietää lopun:
kirjoittamisessa – elämässä näin ei ole

Melodia on ollut aina
Sille jolla korvat kuulla

Hiljaisuuden tuolla puolen” *

Loppuvuodesta 1997 julkaistu Puukkobulevardi on jaettu kuuteen osioon, jotka on merkitty roomalaisin numeroin. Teos alkaa Mellerin ystävältä, Tuomari Nurmiolta lainatulla säkeellä >>…sielussani tumma laulu helää! Perkele! Rannanjärvi elää!>>, joka löytyy niin ikään vuonna 1997 julkaistulta Nurmion levyltä Luuta ja nahkaa. Nurmio laina toimii eräänlaisena avaimena teoksen tulkintaan. Ennen ensimmäistä osiota on teoksen nimiruno Puukkobulevardi, jonka Kalle Ahola levytti vuonna 2011 ilmestyneellä, Mellerin teksteihin pohjautuvalla levyllään Pääkallolipun alla. Puukkobulevardin nimirunoa on nykyisin vaikea lukea, alkamatta kuljettaa sen säkeitä Aholan sävellyksen (Iggy Popilta lainatun?) tahtiin.

Vaasankatu – Puukkobulevardi. Katu joka alkaa Vaasanpuistikosta tai sitten päättyy sinne, tuttavallisemmin piritorille. Entinen Helsingin kaupunginvaltuutettu Kimmo Helistö ehdotti vuonna 2007, että Vaasanpuistikko pitäisi nimetä Arto Mellerin aukioksi ja toivoi sinne myös muistomerkkiä Mellerille. Runoilija asui itsekin elämänsä aikana Vaasankadulla ja Kallion rosoisuus, rappion ja romantiikan vuoropuhelu ovat eittämättä kiehtoneet Melleriä ja antaneet vaikutteita kirjalliseen ilmaisuun. Jos Tuomari Nurmiolle, Kivinen kehto -kappaletta lainatakseni, Kallio on laulajan kivinen kehto ja kaikkien laulujen äiti, niin Mellerille laulujen äiti oli kuitenkin ennen kaikkea Lappajärven itäinen kylä Etelä-Pohjanmaalla.

Melleri kertoi Puukkobulevardin olevan hänen stadilaisin runoteos. Kaikki Mellerin runokokoelmat sisältävät runoja niin kylänraitilta kuin maailmanraitiltakin, eikä Puukkobulevardi muodosta tähän poikkeusta. Kylänraitilla viittaan Mellerin lapsuuden maisemiin, Itäkylään Etelä-Pohjanmaan Lappajärvellä, jonne runoilija tuotannossaan toistuvasti palasi ja maailmanraitilla sitä maailmoja ja mannerlaattoja syleilevää vyörytystä, joita hänen, varsinkin alkupään tuotannon, kirjojen runot esittelevät. Maailmanraitti oli myös vastakohta Mellerin kotikylän ja lapsuuden ahdasmieliselle uskonnolliselle ilmapiirille. Kodista oli päästävä maailmaan, maailmalta kotiin.

Kokoelman kuuden osion joukossa tuota Mellerin esiin nostamaa stadilaisuutta pakenee kuitenkin esimerkiksi kokoelman kolmas, Danse macabre – synopsis filmnoirin muistolle, sekä viides osio Carelian suite. Danse macabre on mielestäni erittäin herkullinen teksti, enkä pistäisi pahakseni jos esimerkiksi Matti Ijäs, joka Danse macabressa mainitaan, ohjaisi siitä lyhytelokuvan. Uskon, että synopsiksessa kuvattu tarina on Mellerin mielessä saanut taustakseen Lappajärven legendaarisen tanssilavan, Halkosaaren.

Carelian suite on Martti Anhavan kirjoittaman Melleri -elämäkerran Romua rakkauden valtatiellä (2011) mukaan kirjoitettu Ilomantsissa Kuningasjätkä -elokuvan kuvausten yhteydessä. Melleri oli mukana Pohjois-Karjalassa tuolloisen elämänkumppaninsa Nadja Pyykön toimiessa elokuvan apulaisohjaajana.

”Runonlaulajan pirtti:
Mateli Kuivalattaren aikaan
ikkuna-aukot peitettiin sianrakkokalvolla

Niiden lävitse näki kauemmas, paremmin
päreen valossa –
ylisiin ja alisiin,
uskoisin” **

Puukkobulevardi on useaan suuntaan kurkottava ja paikoin hajanainen teos. Stadia, jos sillä tarkoitetaan Kallion kaupunginosaa ja sille leimansa lyövää ravintoloiden ja olutkuppiloiden tiheyttä, ei Puukkobulevardin runoissa mitenkään alleviivatusti esitellä. Tenkka ja Cella mainitaan, ei sen enempää. Puukkobulevardi sisältää useita hienoja tekstejä, mutta se ei nouse mielestäni Mellerin parhaiden runokirjojen tasolle, sikäli mikäli tällainen tasokilpailu nyt olisi millään muotoa tarpeellista. Luen Mellerin runoja harmillisen paljon runoilijan persoonan ja elämänhistorian kautta. Halu lukea tekstejä paljaana, ilman sitä painolastia mikä tekijän taustan jossain määrin tiedostavana seuraa mukana, nousee usein esiin. Toisaalta runoilija Mellerille oli tärkeää lunastaa elämällä kaikki se mitä kirjoittaa, toisin sanoen elämällä kerätä materiaalia runoihin ja kaikkeen kirjoittamiseen. Siinä on halutessaan melko vahva lukuohje.

Puukkobulevardin kuudennen osion runo Vasta vainon päivinä alkaa lainauksella Mellerin vuoden 1988 runokirjan Johnny B Goethe runosta Uskontunnustus: ”vasta vainon päivänä tulet tietämään mikä on Armon luku maailman yhtälössä”. A on vain kirjoitettu i:nä. Armon on kirjoitettu niin Uskontunnustus – runossa kuin Vasta vainon päivinä -runossa isolla kirjaimella. Vasta vainon päivinä – runon lopussa runoilija jatkaa vielä ja muokkaa teemaa:

”Vasta vainon päivänä
tiedän miksi on tunnettava Armon luku
Alati ihmissilmältä salattuna pysyköön…”

En tiedä mitä kirjailija Melleri runoissaan toistuneella sanaparilla vainon päivä on tarkoittanut, enkä sitäkään mikä tämä armon luku voisi olla, ellei sitten symbolitutkija ja tietokirjailija Liisa Väisäsen esittelemä luku 5, joka Väisäsen mukaan on Jeesuksen haavojen, kärsimyksen ja ristiinnaulitsimisen ja sitä kautta myös armon luku. Jos Martti Anhavan Melleri elämäkerran kertomaa runoilijan elämästä vuoden 1998 onnettomuuden jälkeen on uskominen, voisi joku nähdä sen hyvinkin täynnä eräänlaisia vainon päiviä, jolloin vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen lapsuudessaan saanut runoilija on saanut tahtomattaan toisenlaista syvyyttä armon käsitteen ja luvun pohdintaan.

• Teos: Puukkobulevardi
• Kirjailija: Arto Melleri
• Kustantaja: Otava
• Julkaistu: 1997
• Sivumäärä: 78
• Mistä kirja: Kirjahyllystä

Tekstissä esiintyneet runositaatit ovat runoista * Rytmi syntyy s.25, ** Runonlaulajan pirtti s.60-61 ja *** Vasta vainon päivinä s.71.

Helmetin vuoden 2019 lukuhaasteessa teos sopii esimerkiksi kohtaan 47, mutta toki moniin muihinkin.