
Kaksi koronakesää on takana ja kansallispuistot keräävät kävijäennätyksiä. On lähtökohtaisesti erittäin hienoa, että korona on kuljettanut ihmisiä luonnon keskelle. Arvostuksen kasvua ympäröivää luontoamme kohtaan on vaikea pitää huonona asiana, sillä intuitiivisesti haluan lisääntyneiden kävijämäärien kertovan juuri siitä. Suosituimmat puistot ovat kuitenkin niin ruuhkaisia, että se miksi kansallispuistoja on ylipäänsä perustettu – suojelemaan luontoa ja ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta – joutuu paikoitellen koetukselle. Kävijäennätyksistä kuluneena vuonna uutisoi YLE 3.9.2021 https://yle.fi/uutiset/3-12082913. Vuoden 2021 tammikuusta heinäkuun loppuun mennessä kansallispuistojen kävijämäärät nousivat kaikkien aikojen ennätykseensä, yhteensä 2,5 miljoonaan vierailijaan. Erilaiset kansallispuistoihin liittyvät sosiaalisen median keskustelupalstat ovat aika ajoin ottaneet kierroksia kommentoijien pohtiessa sitä, miten luonnossa pitäisi käyttäytyä, mitä siellä saa ja ei saa tehdä, mitkä ovat luonnossa kulkijan oikeudet, mitkä velvollisuudet jne. Mielipiteet ovat moninaisia, kirjavia ja yllätys ei varmaan ole se, että turhautumista ja ylilyöntejä näilläkin foorumeilla tapahtuu. Yksi mielipide kuitenkin lienee melko kestävä – luontoa pitää kunnioittaa.
Kun kuulin runoilija Tomi Kontion kirjasta, yllätyin positiivisesti. Kuten monet kansallispuistoista viehättyneet, minäkin aloin jokunen vuosi sitten haaveilemaan kansallispuistojen ”keräämisestä” ja ensimmäisen koronakesän 2020 myötä tuohon haaveeseen liittyi vahvana ajatus vierailla kansallispuistossa nimenomaan lapsen/lapsien kanssa. Sinänsä ei ollut yllättävää, että loppuvuodesta 2020 Suomen luonto – lehden sivuilla törmäsin Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsu -kirjan arvioon. Tällainen teos pitikin ilmestyä ja hienoa, että juuri Tomi Kontion kaltainen vahvaa stadilais ja itähelsinkiläis konnotaatiota mukanaan kuljettanut kirjailija/runoilija on teoksen taustalla.
Pidin kirjasta kovasti. Kontion taidokas sanojen käyttö ja paikoitellen seesteisen runollinen tyyli, sopivat erinomaisesti luonnossa kulkemisesta kertovan kirjan pirtaan. Aiemmat mielikuvat ohjaavat lukukokemusta ja niin tälläkin kertaa. Minulle Kontio oli entuudestaan taitava ja kunnioitusta herättävä runoilija Itä-Helsingistä. Nyt hän on toki yhä tätä, mutta myös omalla esimerkillään tietä luonnon kokemisen ja luonnossa liikkumisen autuutta kiinnostavaksi tehnyt isä, joka on jaksanut nähdä vaivaa (se voi olla myös luontevaa, normaalia) tuoda luontoa myös jälkeläistensä elämänpiiriin. Miten saada omat lapset kiinnostumaan luonnossa liikkumisesta? Yksinkertainen vastaus lienee – menemällä luontoon. Yksi keskeinen viesti on Kontiolla ollut kirjan saaman mediahuomion perusteella se, että jos runoilija pärjää luonnossa, pärjää kuka tahansa muukin.
Melko haipakkaa on Kontio lapsensa (pääosin poikansa Aamoksen) ja osittain myös muun perheensä kanssa kansallispuistoissa kiertänyt. Kutsu on ollut vahva. Liekö kirjan julkistamisen deadline vaikuttanut vauhtiin vaiko vain into käydä läpi mahdollisimman monta puistoa mahdollisimman lyhyessä ajassa. Mene ja tiedä, mutta Kontio kirjoittaa Kansallispuistojen kutsu -teoksen luvussa Tarinoiden äärellä, että innostus kansallispuistoja kohtaan käynnistyi jutuntekoreissulla (Mondo -matkailulehti) UKK-puistoon vuonna 2015. Kun kirja julkaistiin syksyllä 2020 on 40 puiston läpikäyntiin ollut aikaa viisi vuotta. Luirojärven saunasta sikisi innostus, jonka tärkein anti on kuitenkin muu kuin kirjan julkaisu. Toki on hienoa, että myös kirja julkaistiin, mutta se että lähiön kasvatti, Kontion sanomaa lainaten ”nykäistiin pystylähiöstä pystymetsään”, ja mukaan intoutui myös alakouluikäinen lapsi, on eittämättä tämän projektin ydin. Eikä luonnossa liikkuminen pysähdy tavoitteen saavuttamisen myötä. Suomen kansallispuistoissa riittää kyllä koluttavaa ja päälle voidaan lisätä aluksi, vaikka ne Suomen 19 luonnonpuistoa. Kontio kirjoittaa teoksen jälkisanoissa, että ”Vaeltelumme on muuttunut elämäntavaksi”. Se on ihan ok elämäntapa.
Kansallispuistojen kutsu -kirjan parasta antia olivat luvut kansallispuistoista, joissa itsekin on ehtinyt vierailemaan. Kontion kynästä loihditut lauseet toisaalta lisäsivät myös kiinnostusta käydä niissä, missä ei ole vielä kulkenut. Kansallispuistoissa vierailut ovat aina yksilöllisiä. Se minkälaisia fiiliksiä kansallispuistoissa kulkeminen on herättänyt minussa, ei välttämättä vastaa lainkaan jonkun toisen kokemusta. Muistan, kun kävelin kesällä 2015 Seitsemisessä Saari-Soljasen lyhyttä rengasreittiä pari kuukautta vanha lapseni rintarepussa mukana kulkien, ei fiilis ollut kovin korkealla. Se ei toki johtunut maisemista ja luonnosta ympärillä, vaan siitä, että pienokaisemme huusi ja parkui muutaman tunnin reissumme aikana lähes tauotta, eikä lainkaan suostunut olemaan hiljaa ja rauhoittumaan, vaikka kuinka kauniisti pyysin. Viisi vuotta myöhemmin samaisessa Seitsemisen kansallispuistossa reilu kuusi kilometriä pitkä Torpparintaival sujuikin sitten tuolta viisivuotiaaksi vaivihkaa varttuneelta rintareppuitkijältä täysin moitteetta, vain pari lyhyttä poikkipuolista sanaa taipaleen aikana suustaan pihauttaen.
Uskon, että Kontion Kansallispuistojen kutsu kirjaan tarttuminen lisää kiinnostusta kulkea luonnossa ja kuten Kontioiden kohdalla, ottaa luontoa tykö vanhempina lapsiensa kanssa. Suosittelen etsimään kirjan käsiisi ja kuulemaan kutsun, sillä vaikka kansallispuistojen kutsun kuulee eittämättä parhaiten vierailemalla joissakin niissä 40:ssä Suomen kansallispuistossa, välittyy tuo kutsu hienosti myös Tomi Kontion kirjan sivuilta.
Niin, miten siellä kansallispuistoissa pitää sitten liikkua? Sen voi tarkastaa niistä yleisistä infotauluista, jotka jokaisen kansallispuiston porteilla vastaan tulee. Luontoon.fi sivuilta löytyy tarvittavat ohjeet, ne löytyvät täältä: https://www.luontoon.fi/retkietiketti#kunnioitaluontoa
”Erämaan kutsua ei pysty kahlitsemaan sanalla, eikä rajaamaan millään kieliopilla. Erämaata ei ole valjastettu sanoilla olemassaoloon. Sitä ei ole. Ja siksi sen kutsu on niin voimakas.”
Tomi Kontio luvussa Tallottujen polkujen tuolle puolen s.326
Vinkkinä: Vieraile Syötteen kansallispuistossa ja lue Kansallispuistojen kutsu -kirjan luku Toraslammen tuvan häviö. Mieluummin vasta Toraslammen tuvalla.
Soveltuu HELMET-LUKUHAASTEESSA 2021 ainakin kohtiin 12 ja 34.